Teksti on kirjoitettu Haaga-Helia ammattikorkeakoulun luovan kirjoittamisen opintojaksolla. Tehtävänä oli valita kuva, jonka kohtauksesta piti kirjoittaa tarina ilman, että “liikkuu” kuvan ulkopuolelle.
”AAAAAAAATSHUH!”
”Ei hyvänen aika Lars, etkö voinut pidättää sen aikaa, että Gunilla saa laulunsa loppuun?”
”Yritin, mutta nuo hiivatin appelsiinit käyvät nenääni…!”
Sähisen mieheni hiljaiseksi, ja kiinnitän huomioni takaisin morsiameen. Tämän maidonvalkea leninki hehkuu kevättalven pehmeässä valossa kilpaa hänen onnesta säteilevien kasvojensa kanssa. Ei ihme, että Axel tuijottaa vieressä kuin lapsi makeispuodissa. Sulhasen katse kertoo vähän liiankin avoimesti, mitä hän aikoo tuoreelle vaimolleen tehdä kannettuaan tämän kynnyksen yli ja aviovuoteeseen.
Gunillan ääni soi heleästi ja täyttää tilan yhtä voimakkaana kuin jälkiruoaksi tarjoiltujen sitrusten tuoksu. Morsiamen isän silmät kiiltävät liikutuksen ja
nautittujen virvokkeiden yhteisvaikutuksesta. Varmaankin hyvä, että hän on unohtanut lautasliinan kaulukseensa roikkumaan – kotiapulaiset välttyvät huomenna pesemästä punaviiniläikkiä paidanrintamuksesta. Pöydän toisessa päässä Ingrid ja Alfred ovat syventyneet supisemaan omiaan, mutta Freppan vilkuilee morsiusparia syrjäkarein. Hän oli pienenä poikana korviaan myöten rakastunut Gunillaan, ja lyön vaikka vetoa, etteivät tunteet ikinä hälvenneet. Mies parka…
Kierrätän katsettani salongin tummassa puupaneloinnissa, sävykkään vihreässä seinäpaperissa ja ylellisissä kultayksityiskohdissa. Kristallikruunut kimmeltävät hempeiden pitsiverhojen takaa siilautuvassa auringonpaisteessa, ja laadukkaat, sävy sävyyn tapetin kanssa valitut raskaat samettilaskokset kehystävät ikkunasyvennyksiä tuoden huoneeseen kodikkuutta. Juhlatilan vuokraamisen on täytynyt maksaa maltaita, niin kuin on Astridin Pariisista ostetun, tummanvioletin muotiluomuksenkin! Noin koristeellista miehustaa ei pelkillä pennosilla saa.
Vastapäätäni istuva Johan kurottaa nähdäkseen sonettia lopettelevan sisarensa paremmin ja tulee samalla kirskauttaneeksi tuoliaan lattiaa vasten. Luojan kiitos joku muukin kuin vieressäni niiskuttava puolisoni häiriköi esitystä. Pyyhin hedelmien kuorimisesta tahmeita käsiäni vaivihkaa hienosyiseen pellavaliinaan ja valmistaudun tarttumaan kuohuviinilasiini. Skål tuoreelle Gyllenbergin pariskunnalle!
Maalaus: Gunnar Berndson, Morsiamen laulu, 1881. Public domain
Riikka Turkulainen 
Leave a comment